Olimme Akun kanssa Jankkin agilityn tehoviikonlopussa. Timolla oli jälleen haastavat ja opettavaiset radat. Vaikein kohta meille oli päästä esteeltä 21 eli aidalta putkeen nro 22. Sitä kohtaa tulikin hiettua kunnolla ja saimme kotiläksyksi koiran pyörittelyä lähietäisyydeltä.

Toinen päivä oli vähintään yhtä haastava kuin ensimmäinen. Timo oli jälleen keksinyt  riittävästi kohtia, jotka eivät kerralla auenneet koirakoille. Tällä kertaa tuntui, että ohjaaja oli Akun suurin jarru. Jos tuo mamma vain alkaisi luottaa taitoihini (ja muistaisi vaikeatkin radat), homma alkaisi sujua Silmänisku. Opittiin taas paljon: päällimmäisenä jäi mieleen luottamus koiran taitoihin ja selkeät käskyt!